Karl Bayfjellet

Vaihteeksi tarjolla on erinomaisen hieno keli: ei tuule, lähes pilvetön taivas ja aurinkokin on vielä horisontin yläpuolella. Tiedossa on pitkä retki, joten "huijataan" vähän ja otetaan taksi viidakon laitaan eli Endaleniin. Pikkupakkanen pitää ylimääräiset hiet kurissa ja höttölumi peittää kaikki liikkuvat kivet. Nopeusennätyksiä ei olla tekemässä. Seurataan naalin jälkiä harjannetta pitkin huipulle saakka. Karl Bayfjellet on itse asiassa aika kaukana ja korkeuttakin on hieman yli kilometri. Huipulta pääsee huomattavan mukavasti alas paksua lumikerrosta pitkin, mutta sitten täytyy vielä könytä ylös laakson toista reunaa, jotta pääsisi Larsbreenin jäätikköä takaisin kylille.

Another beautiful day in Zamunda calls for a long trip into the snowy wonderland. You-know-who has been talking about Karl Bayfjellet quite a few times in the past years, so it is time to do something about that trip. A taxi drops us in Endalen and then we climb up to a plateau we have never been to. The targeted ridge is, of course, at the far-end of the plateau, so we walk in the extremely fluffy snow for quite a while. The route to the top is easy: we just follow the tracks of an arctic fox all the way. Instead of simply getting a taxi back from Endalen, we use a shortcut that takes us past Trollsteinen onto Larsbreen. And walk all the way back home.

Ylängön poro tsiigailee ihmeissään / Who's there?

Välipalaa... / Treats from Eastern Finland

Hauskaa lunta / You can surely guess the destination...

Kyllä kettu tietää parhaan reitin / Following the arctic fox

Kauas on pitkä matka / At this point, the legs felt a bit heavy already

Syvä jäätikön sulamisvesikanava / The last challenge

21km, 10.5h (map Toposvalbard)

 

Syyskuista meininkiä / Approaching winter

Joka syksyyn kuuluu olennaisena osana se, että ensin tulee pimeää ja sitten tulee lunta. Noora tosin ehti juuri ja juuri kerätä lähes kaikki lähialueen ml. takapihan ja työmatkan sienet ennen lumentuloa...

The approaching winter is giving some prewarnings, the temperature is supposed to drop to -8C next week. Meanwhile, we have got (lots of) rain, medium-sized wet towels from the sky and, of course, first snowfall.

Turskaa tulee / Cod

Isolokit haluaa osingolle... / Like cats wanting some more food...

Tenoren (656m)

Lindholmhøgda

Adventdalen

Trollsteinen (849m)

Uudet sarvet / Brand-new antlers...

Ja viikkoa myöhemmin / And the next weekend has snow

Hieno harjanne / This ridge never disappoints

Takapihan maastossa / Somewhat random day hike

Pilvet notkuu korkeimpien huippujen päällä, mutta muuten on tyyntä ja hienoa. Lähdetään ensin kohti Lindholmhøgdaa, mutta päädytäänkin seuraamaan Gruvedalenin jokiuomaa ylös. Trollsteinin jälkeinen harjanne on ihan pilvessä, joten oikaistaan Larsbreenin yli Longyearbreenille. Syksyä on selvästi ilmassa, mutta turska ei vielä kovin ihmeellisesti nappaa koukkuun - pari vonkaletta saatiin kuitenkin nostettua veneeseen.

Rather than following the "official path" - which we had not yet reached - an imprompt turn to right led us into Gruvedalen. The valley was pretty narrow in one spot, but eventually we found ourselves on a mid-level plateau. A short uphill with loose rocks led us to the upper plateau. Instead of heading up to Trollsteinen, we again turned right and, after some interesting navigation around melt water channels, we crossed Larsbreen. When we walked towards the town on Longyearbreen, we noted that there had been quite a number of landslides. Also, near the fossil hunting grounds, there used to be a quite large ice cave. It definitely has been a record warm summer.

Tässä laaksossa ei olla oltu ennen / A new valley

Hiki hatussa ja banaani olalla / A wet hat and a shoulder banana

Trollsteinen harjanne on pilvessä / Crossing the rocky plateau

Kylmää vettä sulamisvesikanavassa / Cold water down there

Isolokit haluaa kans kalaa... / Greedy guts ready for leftovers

 

Sieniretkellä / Mushroom hunting

Sateisten ja sumuisten Huippuvuorten syksyinä sieniä joko löytyy tai sitten ei. Tänä vuonna tundran sienitarjonta on harvinaisen runsas ja maailmankuulu professori onkin ahkerasti käynyt iltaretkellä "lähimetsässä". Suomenkielisten nimien löytäminen (keksiminen?) on hieman hankalaa, mutta löytyy niin maamunia (røyksopp), jotain valmuskoja (fjellridderhatt) kuin herkkusieniäkin (polarsjampinjong). Kaikki erinomaisia ruokasieniä, mikäli sienitieteilijöihin on uskomista.

There is quite a bit of year-to-year variation, but this year is very good for mushroom picking. Lots of "smoking mushroom" (puffballs) and "mountain knight's hats" (lepista multiformis). During a hike, the walking speed abruptly slows down at the first sight of some mushroom. The hike continues once all edible mushrooms in the vicinity are in the bag.

Haa! / Slow approach is best to avoid a mushroom stampede...

Merikihu / Arctic skua

Menossa samaan suuntaan / Everybody heading back to town

Adventdalen

Fjellridderhatt (lepista multiformis)

Tylli perheineen (poikasia oli kaksi) / Common ringed plovers

Ensimmäinen säkki menossa / The first bag filling up nicely

Tyhjä kuori / An empty egg

Osa sienistä kuivumassa / A small selection after a successful hunt

 

Omituisia lintuja / More selected shots from NZ

Eteläsaaren talvilomalla tuli napsittua yhteensä pari tuhatta kuvaa, joista varmasti riittäisi kaikenlaista tarinaa useammankin blogiartikkelin verran. Kieltämättä oli hauska olla vaihteeksi turisti sen sijaan, että vain katselee turisteja Huippiksella. No, talvi ei ole sesonkiaikaa, joten ei ollut hirveästi ruuhkaa missään ja jotkut turistipaikat oli selvästi kiinni. Eipä ollut hyttysiäkään. Ihmeteltiin puistoissa lepakkotyylillä sinne-sun-tänne lentäviä pikkulintuja, joilla oli hieno huiskapyrstö. Todella viihdyttäviä yksilöitä, joille viivasuoraan lentäminen tai paikallaan pysyminen oli suuri haaste. Maorit kuulema käyttivät linnun nimeä (piwakawaka) kuvaamaan luonteeltaan levottomia henkilöitä. Siis pyryharakoita.

During our short visit in NZ we knew we could not see everything, although that did not stop us trying to check everything possible around Dunedin. So, rather than sleep late, we usually left the hotel before sunrise (around 08) and then we'd be back a bit after sunset (around 17ish) or thereabouts. We did have the option to cook in the small kitchenette in the hotel, but usually opted to eat out: there were lots of nice small more or less ethnic places along George St.  And the blue cod fish & chips were quite nice... Very refreshing variation to Norwegian cuisine in Svalbard.

 

Risteävää liikennettä / NZ sea lions have priority traffic lanes

Tiaisviuhko lentää kuin lepakko / Fantails are really restless birds

Paikallinen "nokikana" / Pukeko

The Nugget Point

Ei ruuhkaa parkkipaikalla / Off-season but not off-course

Sinipingviinejä... / Blue penguins...

Siellä lampaat laiduntaa (joka puolella) / Sheep + beach = NZ

Pitkäjalkoja rannalla (linnun nimi on pitkäjalka) / Pied stilts

Valkonaamahaikara on ilmeisesti saanut jonkun ravun / White-faced heron

Suunnittelutauko makkararullan voimalla / Good sausage rolls

Albatrossin siipien kärkiväli vs. Mikko / Mikko vs. royal albatross

Uuden-Seelannin merileijonat mesoaa / NZ sea lion family bout

Aurinko nousee pohjoisen puolella / In the morning heading somewhere

Tui pitää omituista ääntä pusikossa / It's a tui

Hopealokki rääkyy kuin tiira / Red-billed gulls

Australianmerimetso / Little shags were pretty common

Ja mikäs valitaan? / Which one shall we try first?