Tähän aikaan vuodesta kelit on välillä vähän mitä sattuu, mikä aina tuo oman vivahteensa kenttätöihin. Nooran kurssin opiskelijat pääsivät kokeilemaan kädentaitojaan rakentamalla satelliitteja purkkeihin. Purkit laitettiin droneen, jolla satelliitit kyyditettiin 120 metrin korkeuteen. Sitten vaan dronen kuormaluukku auki ja jännittämään sitä, aukeaako laskuvarjo kunnolla ja saadaanko maa-asemalla kaikki mittaukset talteen. Tänä vuonna varjot aukesivat varsin hienosti, mutta erinomaisen ensimmäisen päivän jälkeen satoi sitten pari päivää vettä. Tuultakin oli "ihan riittävästi". Perjantaiaamuna ajelimme observatorion sijaan wanhalle observatoriolle laakson pohjalle, jossa tehtiin vielä pari lentoa. Tällä kertaa ei enää jännitetty laskuvarjoan aukeamista vaan sitä, osutaanko keskelle mutalammikkoa vai päädytäänkö kenties suoraan jokeen...
CanSat, or small satellites in a can, are a fun educational tool. The students get their hands on something concrete and the challenges are actually quite similar to what one would face with a "real" spaceflight mission. In fact, the subsystems in the CanSats include almost everything that a real satellite would need, only the actual structure possibly supplemented with a thermal control system is missing. But the real reason we are doing this is, of course, that this is really fun.
 |
| Purkkisatelliitti ulkona mittaamassa lämpötilaa / Measuring outdoor temperature |
 |
| Vertailumittaus observatorion pakastimesta / Bit surprised to receive the GPS inside the freezer |
Sade vei lumet ja toi mudan ja kuran / No snow, just mud
 |
| Meneekö liian pitkälle...? / Going into the fjord? |
