Ainakin on pimeää / Larsbreen

Hetken aikaa näytti lupaavalta, mutta sitten lämpötila meni taas plussan puolelle. Nyt on vaihteeksi lähes tyyntä ja noin -10 astetta. Lunta ei ole riittävästi järkevään hiihtämiseen, joten käppäiltiin lähijäätikölle tsekkaamaan, minkälaisessa kunnossa jääluola on. Luolia on useampia ja isoin luola saattaa olla se, johon pitää laskeutua köydellä. Löytyi kuitenkin lyhyt ja ahdas luola, jossa oli kaiken kukkuraksi vettä lattialla. No, ainakin on pimeää.

The clouds sort of disappeared and, surprisingly, the wind died, too. A brief reconnaissance trip to the Larsbreen icecave was on today's menu. There are some soft spots of snow, but one would need to carry the skis over long rocky sections. The icecave we checked was tiny compared to our expectations and not really that interesting. It's possible that another nearby cave, into which one needs to rappel down, might be a bigger one. But it was nevertheless good to be outside.

Tässä ei suksia kaipaa / Skis would be in the backpack

Kello kahdentoista vaaka / High Noon and a Wobbly Wombat

Siinä se luola nyt sit olis / Open the door and enter the cave

Kuutamo Larsbreenillä / In the metropolitan area of Longyearbyen

Aleksanterinkadun jouluvalot / Ah, yes, Christmas is almost here?

Missä se lumi viipyy? / Where's the snow?

Alkuviikosta oli hirveä tuuli ja Adventdalenin hiekkamyrsky narskui hampaissa myös kaupungilla kävellessä. Nyt kun on vaihteeksi kirkasta illalla, niin kävin nappaamassa kokeeksi revontulikuvan vakiopaikalta "vesitornimäeltä". Kuvassa näkyy hienosti, kuinka vähän meillä on tällä hetkellä lunta.

One always expects that this far north we'd have plenty of snow, but nope. The climate is pretty dry, despite what one would think after all the rain we've had recently. So, no precipitation and thus no snow yet. I could also blame our colleague who recently bought new skis...

Repoja pilvien takana / Of course there are clouds, but that actually makes the photo more interesting

 

Omituisia sointuja / All that jazz

Norjaankin on maahantuotu uusia ikivanhoja perinteitä Halloweenin merkeissä. En tiedä, kiertävätkö pikkunoidat ja muut hirviöt kotimaassa lähinaapurustoa karkkien ja kepposten merkeissä, mutta täällä se on jo aivan normaalia. Paikallinen hammaslääkäri oli tosin antanut karkkien lisäksi pieniä hammastahnatuubeja. Ehkä tänne pitäisi tuoda virpomiset, mämmit ja etenkin Mignon-munat uudeksi pääsiäisperinteeksi. Virpojille mämmiä kouraan palkkioksi ja mulle niitä Mignon-munia.

Retuperän WPK:n mukaan suuri alkuräjähdys on englanniksi Big Band. Longyearbyen Storband ei ainakaan virallisesti soita uudempaa ranskalaista torvimusiikkia, mutta isompi ongelma on se, ettei bändillä ole ollut pianistia. No, pari duunikaveria soittaa ko. bändissä pasuunaa – tosin toisella on käytössä fagotti – ja päädyin sitten lopulta keikkapianistiksi. Osoittautui, että bändiin tarvittaisiin myös basisti, joten vasen käsi saa olla basisti ja oikea pianisti. Keikka on parin viikon päästä enkä ole juurikaan jazzia soitellut. On siis ollut syytä tutkia asiaa tarkemmin.

Biisistä riippuen kaikki soitettava on joko kirjoitettu yksityiskohtaisesti nuoteiksi tai sitten on annettu sointu ja joku vinkki siitä, minkälaista rytmiä pitäisi tavoitella. Mutta nuo sointumerkinnät on "hieman" monimutkaisempia kuin 9. luokan musiikkikirjoissa. Siis ei C vaan esim. C9b5/E, jotka ovat molemmat C-duurisointuja. Niin ja, jos merkintä on kuitenkin pelkkä C, niin sehän ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi soittaa C-E-G vaan mielummin vaikkapa H-D-E-A, joka olis pikemminkin C13 ja siten mielenkiintoisempi jazz-mielessä. Eli kaikki soinnut pitäisi soittaa oikein, mutta ne soitetaan eri tavalla kuin ne on merkitty. Hyvä homma.

Unohdetaan vanhat opit, soitetaan jazzia / Re-learning chords for jazz

The marketing efforts have paid off and the trick or treat tradition now lives strongly in Norway, too. One sees lots of small witches and monsters going around the houses. As we are in Longyearbyen and this is dark season, also the black witches are wearing high-visibility reflection vests.

Meanwhile, my colleagues at work who play the trombone in the local big band  (well, a trombone and a bassoon i.e. an upright trombone) eventually talked me into playing the keyboard in their next concert. The gig will be in a couple of weeks and I have never played in a big band nor have I much experience in jazz playing. So, I have been investigating what it is all about. Depending on the song, there is either a full score or just chords with some comments about what is to be played. So, kind of basso continuo from the very old times. Except that the meaning of chords is very different from what one would expect. First, there is the complexity such as instead of C for C major, there is usually something else like Cmaj7b5/E. Then there is the question of what actually counts for a C major chord in jazz: it's not the usual C-E-G (with inversions), but more like B-D-E-A (or C13 and its variants). In short, one should preferably play the third and the seventh (and possibly the 9th and 13th) and ignore all those too nice sounding intervals.

Tulee mieleen Aku Ankan klassiset tarinat... / Ho, ho, ho, I mean trick or treat?

Keskipäivän sinisyyttä / Noon

It don't mean a thing, if it ain't got that swing (and if you play wrong chords)