Norjaankin on maahantuotu uusia ikivanhoja perinteitä Halloweenin merkeissä. En tiedä, kiertävätkö pikkunoidat ja muut hirviöt kotimaassa lähinaapurustoa karkkien ja kepposten merkeissä, mutta täällä se on jo aivan normaalia. Paikallinen hammaslääkäri oli tosin antanut karkkien lisäksi pieniä hammastahnatuubeja. Ehkä tänne pitäisi tuoda virpomiset, mämmit ja etenkin Mignon-munat uudeksi pääsiäisperinteeksi. Virpojille mämmiä kouraan palkkioksi ja mulle niitä Mignon-munia.
Retuperän WPK:n mukaan suuri alkuräjähdys on englanniksi Big Band. Longyearbyen Storband ei ainakaan virallisesti soita uudempaa ranskalaista torvimusiikkia, mutta isompi ongelma on se, ettei bändillä ole ollut pianistia. No, pari duunikaveria soittaa ko. bändissä pasuunaa – tosin toisella on käytössä fagotti – ja päädyin sitten lopulta keikkapianistiksi. Osoittautui, että bändiin tarvittaisiin myös basisti, joten vasen käsi saa olla basisti ja oikea pianisti. Keikka on parin viikon päästä enkä ole juurikaan jazzia soitellut. On siis ollut syytä tutkia asiaa tarkemmin.
Biisistä riippuen kaikki soitettava on joko kirjoitettu yksityiskohtaisesti nuoteiksi tai sitten on annettu sointu ja joku vinkki siitä, minkälaista rytmiä pitäisi tavoitella. Mutta nuo sointumerkinnät on "hieman" monimutkaisempia kuin 9. luokan musiikkikirjoissa. Siis ei C vaan esim. C9b5/E, jotka ovat molemmat C-duurisointuja. Niin ja, jos merkintä on kuitenkin pelkkä C, niin sehän ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi soittaa C-E-G vaan mielummin vaikkapa H-D-E-A, joka olis pikemminkin C13 ja siten mielenkiintoisempi jazz-mielessä. Eli kaikki soinnut pitäisi soittaa oikein, mutta ne soitetaan eri tavalla kuin ne on merkitty. Hyvä homma.
 |
| Unohdetaan vanhat opit, soitetaan jazzia / Re-learning chords for jazz |
The marketing efforts have paid off and the trick or treat tradition now lives strongly in Norway, too. One sees lots of small witches and monsters going around the houses. As we are in Longyearbyen and this is dark season, also the black witches are wearing high-visibility reflection vests.
Meanwhile, my colleagues at work who play the trombone in the local big band (well, a trombone and a bassoon i.e. an upright trombone) eventually talked me into playing the keyboard in their next concert. The gig will be in a couple of weeks and I have never played in a big band nor have I much experience in jazz playing. So, I have been investigating what it is all about. Depending on the song, there is either a full score or just chords with some comments about what is to be played. So, kind of basso continuo
from the very old times. Except that the meaning of chords is very different from what one would expect. First, there is the complexity such as instead of C for C major, there is usually something else like Cmaj7b5/E. Then there is the question of what actually counts for a C major chord in jazz: it's not the usual C-E-G (with inversions), but more like B-D-E-A (or C13 and its variants). In short, one should preferably play the third and the seventh (and possibly the 9th and 13th) and ignore all those too nice sounding intervals.
 |
| Tulee mieleen Aku Ankan klassiset tarinat... / Ho, ho, ho, I mean trick or treat? |
 |
| Keskipäivän sinisyyttä / Noon |
 |
| It don't mean a thing, if it ain't got that swing (and if you play wrong chords) |
