Sveagruva - Agardhbukta - Dunérbukta

Paikallisille asukkaille mainostettiin erikoistarjousta Sveagruvan hotellissa illallisineen ja aamiaisineen, joten tartuttiin tilaisuuteen. Vuokrattiin Nooralle pikkukelkka ja lastattiin bensakanisterit rekeen ja huristeltiin varsin huonossa näkyvyydessä kotikylästä Sveagruvaan. Sveassa käytiin samantien erinomaisella tutustumiskierroksella oikeassa hiilikaivoksessa, jossa tunneleita on kymmeniä kilometrejä. Kamaraisia tai tantereisia ei näkynyt, mutta muuten oli kyllä pimeää kuin hiilikaivoksessa...

Kaikilla kaivoskoneilla oli annettu joku (naisen) nimi. Kuulema kaikista suurin ja painavin kone oli nimetty vaivihkaa Longyearbyenin konttorin suurimman rouvan mukaan. Eivätpä olleet kaivosmiehet arvanneet, että toimiston väki saattaisi joskus tulla kaivoskierrokselle ja ihmetellä koneen nimeä...

Matka jatkui seuraavana päivänä kohti itärannikkoa. Karhuja ei ollut liikkeellä, mutta hienoja jääklönttejä oli vaikka kuinka paljon. Muita ihmisiä ei myöskään näkynyt juuri tuolla alueella. Ilmeisesti turistiryhmät ei tuollapäin pöristele: kaikki paikalliset norjalaisethan on jossain mökkeilemässä, jos se vain suinkin on järjestettävissä.

We spotted a special deal for locals in FB and almost immediately booked a couple of rooms and a mine tour for us in Sveagruva. The low visibility in the morning of the departure day did not get any better during the day, so we chose to drive on the sea ice rather than trying the normal route. The normal route goes over a glacier and that would not have been enjoyable in whiteout conditions.

The mine tour is highly recommended for anyone visiting Svea! The whole setup is massive and there are tens of kilometers of tunnels under the mountain (and glacier). The lunch inside the mountain was also very welcome...

The next day we continued eastwards towards areas we had never visited before. Well, except Noora who had been somewhere there about 20 years ago. We did not see any bears or seals, but lots of ice. We had the whole Agardhbukta for ourselves and did not really see many other people. Except the skiers hauling pulks in the middle of a never-ending glacier. I would definitely choose some other area for skiing.

The first day route was slightly more than 85km and the second day resulted in about 160km.

Todalen

Tarkistetaan, että jää on riittävän paksua / Checking the ice thickness

Ajetaan syvälle kaivokseen / In the mine

Kaivoskartta, josta puuttuu uusi osa... / "We drove from here..."

Kaivoskone / The actual "mining" machine

Sveagruva

Bensaa tankkiin / Refueling (photo:Emma)

Lyhyt tauko / Entering more interesting terrain (photo: Emma)

Propelli- eiku kamerapää / The Finns (photo: Emma)

Hanaa! / Good to go! (Photo: Emma)

Noora & Edgeøya

Tuolla on yks aika iso jäävuori... / A big one...

Paksua ja tiukkaa jäätä / Solid ice (photo: Emma)

Dunérbukta

Ulvebreen

Nordmannsfonna (photo: Emma)

Sassendalen

Viimeinen tauko / One more short break before driving home

Reitti / The route (map: Norwegian Polar Institute)

Ottofjellet

Kylmät kelit jatkuvat. En muista, milloin viimeksi on ollut kolmet pitkät villakalsarit jalassa eikä ylämäessä ole tullut hirveä hiki. Pöristellaan kelkalla samaan suuntaan kuin eilenkin, mutta käännytään jäätikön reunalla oikealle kohti Ottofjelletin "parkkipaikkaa". Tämä mäki on varsin suosittu paikallisten keskuudessa. Nousukulma on tehokas mutta ei liian tehokas ja huipulta on hienot näköalat.

Another excellent skiing day just outside of the city. First, there is somewhat less than 30km to drive on the snowmobile and then there is an excellent ski destination called Ottofjellet. Again, we were on fjellski so that everyone in the group would enjoy the same challenges on the way down. You know, skinny skis and slightly beefed up crosscountry ski boots rather than proper alpine skis. There is about 500m of elevation gain and the slope is in the sun all the time. Could be worse and there were some nice spots on the way down...

Eilinen keikka punaisella ja tämän päivän retki violetilla / Red = yesterday, purple = today

Kamat nk. levällään / Gear explosion...?

Ylämäessä on kivaa / Too low an Oxygen level

Ottofjellet (807m)

Kolmet kalsarit ja untuvatakki välikerroksena / Not windy but still cold

Tempelfjorden

"Splæt!"

 

Kylmää hiihtoa / Tellbreen

Kämppä haisee hiihtopäivän jälkeen selvästi moottorikelkkailulta: pakattiin aamulla sukset kelkkaan ja pöristeltiin hieman kaupungin ulkopuolelle hiihtelemään. Emmalla ei ole kuin tunturisukset, joten oltiin sitten itsekin nk. rimpulasuksilla tasapainoilemassa loivalla jäätiköllä. Lunta ei ole satanut hetkeen, mutta "rinteet" eivät olleet kauheaa teräsbetonia. Yksi ihan hauska pätkäkin löytyi: ohut samettilumikerros kovan pohjan päällä. Oli kavuttava ylös toisenkin kerran.

Much of the city is already thinking about the Easter holidays and many have already disappeared to far away huts and cabins. The weather has been sunny but cold with varying amounts of wind. We headed out this time with "fjellskis", which is Norwegian for touring skis. You know, leather boots and beefed up crosscountry binding. For some reason, parallel turns seem to work better with these skis. I think this is probably due to the binding being too loose for properly using the "backleg" in telemark turns. Nevertheless, it was a fine but cold day outdoors.

Lastataan vankkurit ja peräkärryt / Packing in LYB

Tellbreenin parkkipaikka / In the middle of Tellbreen (glacier)

Kokeillaan ensin pohjoisrinnettä / Testing this side first

Ei oo kylmä... / Of course, the wind picked up in the pass

Sit testataan etelärinne / Then checking the other side

Nousukarva irtosi / Fixing the skins

Tellukäännöksiä untuvahameen kanssa / Easy skiing

 

Enimmäkseen teräsbetonia / Trollsteinen and Nordenskiöldfjellet

Pakkasta on ollut -15 ja -20 asteem välillä, mutta tuuli tyyntyi jonkin verran, joten oli syytä tarkistaa lähimäet. Lauantaina käytiin Trollsteinillä (849m) ja jääluolassa ja sunnuntaina piipahdettiin Nordenskiöldfjelletillä (1051m). Lumi oli enimmäkseen tuulen pakkaamaa teräsbetonia, mutta muutama ihan hyvä siivukin löytyi. Ja aurinkoa!

We have a guest lecturer from the University of Tromsø visiting. He brought not only his new HF radar but also skis, so there was no way to avoid going out into the coldness. Downhill skiing was like skiing on a concrete block, but we did eventually find a few better spots. And there is nothing wrong being outdoors in sunshine.

Mikäs se täällä häikäisee? / First time in sunshine this year...

Lisää kevään merkkejä: kuvernöörin paatti saapuu / Polarsyssel is back in game

Kiirunat ylittää tien / Svalbard rock ptarmigans

Trollsteinen (849m)

Noora kaahaa / The sun does not yet shine on this side

Luolaretkellä

Fossiilikivi ei vieläkään irronnut / A frozen-in fossilrock

Taas mennään! / Another beautiful and cold day in Svalbard

Huomaa aurinkolasit... / Sunshine!

Nordenskiöldfjellet (1051m)

Puuterista ei ole tietoakaan, mutta hienot maisemat / Heading back