Wimanfjellet & Peak 749

Sääennusteen mukaan lauantaina oli aurinkoista, joten lähdettiin hiihtelemään. Kelkkaparkissa olikin vielä aurinkoista, mutta sitten huiput meni kunnolla pilveen. Löytyi niin kovaa tuulenpakkaamaa lunta kuin jäätävää tuulta. Onneksi löytyi ihan kivaakin laskettavaa. Jatkettiin menoa sunnuntaina ja tällä kertaa aurinko ihan oikeasti paistoikin mainiosti. Lunta ei ole juurikaan satanu viime viikkoina, mutta löytyi nk. hyvää pätkää, johon jättää laskujälkiä muiden ihmeteltäväksi.

The traditional trip to Wimanfjellet was more or less like the previous ones: lots of wind and hard and icy slopes around the summit. Fortunately, the middle section was quite nice just like on earlier trips. The bonus this time was that we did not see anything until we got out of the summit clouds. For Sunday's trip we found an excellent ridge. Again the snow quality was not that great at the top, but there was a very nice slope with good snow. We had to climb up again to do a second run...

Vielä ei ollu pilviä / No clouds - yet

Niinpä niin, kohta huipulla / Approaching the summit

No niin, aurinkoinen sunnuntai! / This is good!

Tuonne / The destination (note no previous tracks...)

Kohta huipulla / Approaching the summit ridge

No niin! / Alright, looking good! (photo Emma)

Hyvää lunta / Emma being a powder hound

Mitäs jos nousis uudestaan... / Easy decision: let's make more tracks!

Koskematonta hankea / Sunny side of the mountain (photo Emma)

Mohnbukta, Dunerbukta & Agardhbukta

Neljä ylimääräistä bensakannua on laitettu Nooran rekeen valmiiksi edellisenä iltana ja korvatulpat on korvissa: lähdetään pöristelemään kohti itärannikkoa. Näin pandemian jälkeen turistiryhmiä tuntuu olevan joka puolella ja ajellaan lukemattomien kelkkojen pohjustamaa moottoritietä laaksosta toiseen. Ensimmäinen pakollinen pysähdys on Rabot-jäätikön reunalla, josta löytyi hieno sulamisvesikanavan kovertama jääkuoppa. Upeaa sinistä valoa eikä liian ahtaita luolia. Matka jatkuu jäätikön yli Mohnbuktaan, jossa ahmitaan lounas ja pällistellään maisemia. Aika pian bongataan nallen jälkiä, mutta itse nallea ei näy missään. Löytyy hauska jäävuori, mutta ensin pitää ajaa sen ympäri varmistamassa, ettei tuo aiemmin mainittu karhu ole päiväunilla jossain kolossa. Päädyttään lopulta ajamaan erittäin pomppuista maisemareittiä takaisin kotiin. Kokonaismatkaa kertyy noin 220km eikä hirveästi huvita lähteä kelkkailemaan heti huomenna uudestaan. Eikä ehkä edes ylihuomenna.

On the traditional East Coast trip, the first stop is at the so-called "pointy things", which is how a colleague accurately described the location and place of some pretty cool ice caves at the edge of Rabot-glacier. There were some extremely long ice crystals hanging from the roof with a fabulous blue lighting. The tourist groups had paved the way to Mohnbukta, where we immediately decided to eat the (first) lunch of the day. We also found fresh polar bear tracks: another group had seen the bear going somewhere towards the ice edge, but we did not see anything but tracks. Eventually we decided to drive back via Agardhbukta just so that we would not need to drive back the same way. There was some nice technical driving through some moraines, but otherwise it was either bumpy or really bumpy until we got back to the highway in Sassendalen.

Tarkistetaan, että kaikki on edelleen kiinni ja mukana... / After first 10km (photo: Emma)

Kerrankin tilava luola! / Enter the Rabot-cave! (photo: Emma)

Tippujääpuikkoja? / These are technically not ice stalagtites, just crystals

Joku on nälkäinen kuin jääkarhu / Lunch at Mohnbukta

Heuglingbreen

Aika iso oravaksi... / Awesome tracks...

Hmmm, jos ajaiskin tuota reittiä takaisin? / A plan for return route is about to form...

Ulvebreen (photo: Emma)

Tällaisen joulukortin vois varmaan lähettää... / A so called "sjølfi"

Tulipahan huristeltua / The loop (map Norwegian Polar Institute)

 

Hiorthfjellet

Mittarissa on -17C, mutta tuuli on tyyntynyt. DC3:lla lennellyt saksalaiskollega on saanut kampanjansa hoidettua ja tarvitsee raitista ilmaa, joten lähdetään aamupäiväretkelle vuonon toiselle puolelle. Viime viikon tuulet on puhaltanu kaikki irtolumet vuonoon ja lumi on kivikovaa. Paitsi siellä, missä jalka yhtäkkiä uppoaa polveen saakka. Pirtsakka mutta aurinkoinen keli. Reissun päätteeksi parkataan "kelekka" kotitalon kulmalle ja huomataan, että Hiortfjelletin huippu on mennyt pilveen. Hyvä ajoitus!

The moment the wind stops being ridiculous, we head out for a quick trip to the other side of the homefjord. We drive snowmobiles half-way up and continue on foot. The snow is mostly packed: it is either really hard or you sink down all the way up to the knee. The sun shines but there is a bit of a breeze on the summit plateau. Great weather otherwise!

Parkkipaikka / Park here

Kohti solaa ja sitten oikealle / Well, he needs some more training

Märkä pipo alkaa pikkuhiljaa jäätyä hiuksiin... / On the ridge

SvalSat...

 

Polar 5 & 6

Ulkoa on välillä kuulunut kunnon pörinää, joten piti mennä lentokentälle potkimaan vähän renkaita. Saksalaisten "turbo-DC3:t" on taas tekemässä mittauksia napa-alueella ja, tuttuja kun ollaan, niin päästiin taas pienelle tutustumiskierrokselle katsomaan lentsikkaan asennettuja mittalaitteita.

We've seen these turbo-DC3s in Svalbard regularly in the past few years and it is interesting to think how we eventually got to know these scientists in the first place. They are studying clouds, snow and ice and we are concentrating on northern lights, but still there are many win-win-situations. We know Longyearbyen and can find the correct contacts to solve their problems. We get to kick the tires of their airplanes (and our students get a tour about the instruments onboard the two big taildraggers).

"Vindpølse"eli tuulimakkara / In Norwegian, this is a wind sausage

Wanhan ajan ohjaamo / Now where is the master battery switch...

Joko kone tai horisontti on vinossa / Yup, a taildragger

Oliks se take-off-tarkistuslista? / Did you know the Vref (full flaps) is 71knots?

Tämmöisiä purkkeja tiputetaan lentokoneesta / A dropsonde

Lämpötila, kosteus ja paine (ja GPS-sijainti) / Atmospheric measurements

Polar 6

Fredheim & Fjordnibba

Duunikaverilla oli vieraita ja päädyttiin lopulta samaan kelkkaseurueeseen päristelemään. Retkikohteena oli Villa Fredheim, joka on kulttuurihistoriallinen kohde helpon ajomatkan päässä. Hilmar Nøis -niminen legendaarinen ansastaja/metsästäjä on pitänyt tätä paikkaa päätukikohtanaan ja pystytellyt kymmeniä pienempiä metsästysmökkejä pyyntiretkiään varten.

Sinänsä huvittava yksityiskohta on, että kävin täällä edellisen kerran duunikeikalla hakemassa wanhan säämittausaseman betonimöykkyjä pois. Silloin paikalla ei näkynyt juurikaan ketään meidän lisäksi. Nyt, kun pandemian sanotaan olevan ohi, paikalla oli kymmeniä turisteja kelkkasafarin merkeissä. Yhdessä turistipoppoossa on yleensä tusina kelkkoja: yksi opas ajaa edessä ja toinen ajaa hännänhuippuna. Arktisen erämaan tuntua ei juuri ollut, mutta ainakin maisemat oli hienoja.

Villa Fredheimistä löytyy näköjään myös virtuaalinen museokierros (ilman turisteja). 

After the travel restrictions the tourist masses have again found Svalbard. A colleague from work had some visitors and we decided to join the tour to Villa Fredheim. This particular trapper's cabin is a very well-known historical destination within an easy snowmobile drive. So, there were several tourist groups on a snowmobile safari. If one such a group has ten scooters and there were 3-4 groups (and us), we were definitely not alone. It will be interesting to see how the container, I mean, cruise ships with thousands of passengers spilling onto the streets of Longyearbyen feel after these two years with very few tourists...

 

Tunabreen

Tempelfjorden

Frordnibba

Myrskylintu / Norther fulmar

Bjonepynten & Templet

Eskerfossen