Kylmää kiveä / Lofoten rocks

Tromssan nurkilla satoi, joten suunnattiin etelään. Lofooteilla turistien määrä ylitti heinäkuussa paikallisten sietorajan, mutta elokuussa näytti olevan jo rauhallisempaa. Yöt oli jo selvästi viileitä ja kalliokin tuntui kylmältä. Vuoden tauon jälkeen kalliokiipeily oli hieman ruosteessa ja edellisen kerran oltiinkin täällä kiipeilemässä vuonna 2014. Kaikenlaista pientä ja isompaa muutosta havaittiin, mutta reitit olivat edelleen erinomaisia. Tavattiin parit suomalaisetkin: ei kai ollut mikään yllätys, että meillä oli yhteisiä tuttuja kuten esimerkiksi Nooran hiljattain tohtoriksi väitellyt turkulainen jatko-opiskelija...

There was no end for the rain in the Tromsø, so we headed south to Lofoten to see whether we have forgotten how to rock climb. The routines were clearly a bit rusty, but it was a pleasant surprise that placing protection still worked quite ok. We used the sunny days well and ate lots of blueberries (or bilberries to be completely correct).

Noora kiipeää / The first pitch of Gollum always feels tricky

 

Mikko kiipeää / On the way up Gollum

Ensimmäinen kiipeily vuonna 2020 / Great spot for climbing

"Niin, uus teltta oli siis punainen... mut mikä noista?" / The invasion of red tents

Blåtinden (625m), Svolvær

Metsämansikoita! / The real stuff: wild strawberries!

"En ole syönyt mustikoita..." / The evidence is there...

Reitillä Bare Blåbær / It must be the thin air

Erinomainen reitti / Excellent climbing

Kivat maisemat / Not only great climbing but also great views

Vähän ylempänä / Following the crack up

Reitti taustalla / Got hungry, heading back

Mustikoita ripauksella puuroa / Bilberries with a bit of porridge...

Reitillä Gandalf / Noora seconding the second pitch of Gandalf

Meno jatkuu / The forgotten heel hook

Ruisleipää lauantaimakkaralla (huom. muumiservietti) / The climbing was ok.

Henningsvær

Ja sitten sade alkoi, nokka kohti Tromssaa / And then the rain started...

Haikarat näyttivät sateessa kurjilta... / Plenty of grey herons

Kourallinen telttakiiloja... / A fistful of tent pegs

Jo perinteeksi muodostunut Kvaløyan kesäloma vietettiin tällä kertaa lankomiehen ja sen lakimiehen kanssa. Samilla oli mielessä kalojen narraaminen - siitä, kuka narrasi ja ketä voidaan toki keskustella. Satua taas oli tarkoitus ulkoiluttaa erinomaisessa seurassa ja hienoissa maisemissa niin, että tulee kerrankin kunnolla hiki. Kotimaasta tuli hyviä retkieväitä (ruisleipää, Brunbergin tryffeleitä, Mignon-munia ja hernekeittoa), mutta matkantekoa hidasti mustikat niin ylä- kuin alamäessäkin.

Retken loppuhuipennuksena tuulenpuuska otti ja vei molemmat teltat mennessään. Satun ja Samin teltta löytyi onneksi muutaman sadan metrin päästä syvän ojan pohjalta. Meidän telttaa etsittiin useampaan otteeseen täysin turhaan. Jotenkin olisi olettanut, että kiilojen lisäpainona olleet kivet olisivat auttaneet telttaa pysymään paikallaan tai että teltta olisi jäänyt johonkin oksaan kiinni puurajan tuntumassa. Mutta ei niin ei. Jäljelle jäi vain kourallinen kiiloja, joten suunnattiin Tromssaan etsimään uutta telttaa, makuualustoja ja -pusseja. Onneksi satoi kaatamalla.

Our special guests from Finland had filled the car with camping gear, but they luckily brought some treats from the homeland to us as well. The agenda was to enjoy outdoor life - Sami fishing and the rest of us going up and down the nearby mountains. It was all fun until a wind gust took our tents while we were elsewhere. We found one of the tents, but the blue tent with two sleeping bags and mattresses had disappeared almost completely. Only the tent pegs were found. The additional rocks to keep the tent stationary were apparently not sufficiently heavy. Fortunately, we had already used all good weather days of the first week.

 

Lentokenttäbussia odotellaan / Departing Longyearbyen

Sumuisten vuorten gorillat (ja apinat) / A foggy mountain morning

Brosmetinden (525m)

Kuinka hankalaa se voikaan olla...? / Dressing like an Egyptian?

Aamutunnelmia / Morgenstimmung

"Joo, voin odottaa... (taas)" / Blueberries, I'd guess

Alkaa tulla hiki... / Quite nice (and hot!)

Styrmannstinden (955m)

Ja tässä ne apinat... / Monkeybusiness...

Näkymä Ersfjordin suuntaan Skamtindeniltä (882m) / Great view!

Auto on tuolla kaukana alhaalla ja kiviä on paljon / Rocks!

Illallinen hyvissä maisemissa / A well-deserved dinner

Tromtinden (636m)

Hidasteita matkan varrella... / Why it took so long, part 1

Mustikoita oli paljon! / Why it took so long, part 2

Teltta hävis, hotelli kutsuu / Only one of the two tents was found, let's find a hotel room

Hintalaput pitää ottaa pois / Shiny gear ready for the next adventure

Ilmakuvia / Arriving to Svalbard

Noora jäi loman lopuksi vielä Tromssaan kokoukseen, joten sain kerrankin ikkunapaikan. Etelän sateet jäivät taakse, Karhusaari oli pilvessä, mutta Huippuvuorilla oli aivan erinomainen keli. Jos Longyearbyenissä on itätuuli, niin koneet tyypillisesti lentävät kotisaaren länsirannikkoa pitkin (= valitse paikka F). Jos on napakka länsituuli, niin sitten reitti kulkee itärannikkoa pitkin, jolloin mikä tahansa ikkunapaikka kelpaa. Tällä kertaa myös Hornsundin alueen maamerkit olivat tuttuja.

When the weather is good in Norway, there are few places that are more spectacular. This time the conditions were definitely CAVOK with great views towards Hornsund area. I guess the views were so good that the pilots decided to fly by Barentsburg: normally the route goes a bit more westerly around Kapp Linné. The best window seats on the way north are typically on the right side of the plane if you want to see something besides the Greenland Sea. So, choose the seat F. 

Lomaparta maskin alla piilossa / The masked superhero or...?

Länsimaan eteläinen kärki / The southern point of Spitsbergen

Kesäkuun kenttätyön maisemia / Fieldworking in the area in June

Werenskioldbreen

 

Matalaa pilveä / Low clouds

Joka kesä löytyy niitä hienoja tyyniä päiviä, jolloin matalat pilvet jumiutuu laaksojen pohjille. Samaan aikaan kun kylillä on pilvistä ja kosteanviileää, ylempänä on hieno auringonpaiste. Edellispäivän SAS-lento yritti laskua neljä kertaa ja lähti sitten takaisin Tromssaan. Tällä kertaa koneita tuli kaksi: ensimmäinen löysi heti sopivan raon pilviverhosta, mutta toinen otti yhden ylimääräisen kierroksen vuonolla ja onnistui vasta toisella yrittämällä.

Every summer there are some days when the clouds seem to be glued to the valleys preventing all air traffic very effectively. If one climbs a few hundred meters above the sea level, one suddenly emerges into beautiful sunshine. Ideal conditions for eating lunch at the nearby summit and to watch airplanes attempting to land to the airport. Sometimes it is a matter of minutes. The day before SAS had to return to Tromsø after four attempts while Norwegian landed on the first try. This time there was an extra SAS fly, so two planes in short succession. The first one got in without problems, but the second had one missed approach before landing on the second try.

Takapihan naali taas vauhdissa... / Backyard fox

Muuten takapihalla näkyvyys oli melko olematon / Enjoying the view

Pilvien yläpuolella / Into the sunshine (photo:Emma)

Ensimmäinen kone meni ekalla yrityksellä / Plane spotting #1

Sopivasti aukko lentokentän päällä / Hole in one (photo: Emma)

Lisää lentsikoita... / Plane spotting #2

Lounas terassilla / Taking Noora out to eat

Vankilapaita päällä / Spot the looney (photo: Emma)

Ja sitten pilvet väistyivät / Happy passengers at the airport