Carl Lundhfjellet / Bike'n'Hike

Retkilistalla on jo pidempään ollut Karl- ja Carl-tunturit. Kun kylältä lähtee tietä pitkin kohti observatoriota, ensimmäinen sivulaakso on Endalen (yksilaakso), sitten on Todalen (kaksilaakso) ja lopulta Bolterdalen (pitäisi olla Tredalen, mut ei, niin ei). Todalenin ja Bolterdalenin välissä nousee kapea rinne Bolternosa-ylängölle, jonka toisella puolella odottaa Carl Lundhfjellet. Endalenin ja Todalenin välissä on samanlainen ylänkö ja Karl Bayfjellet - näihin palataan varmasti myöhemmin.

Menomatkaa jouduttaa mukava myötätuuli ja jätetään fillarit Gruve 6:n parkkipaikalle, josta käsin jatketaan matkaa jalan. Ylänkö on poikkeuksellisesti varsin helppokulkuista ja viimeinen nousu harjanteelle on miellyttävää mustaa hiekkaa. Harjanne on alkuun varsin kapea, mutta leviää lopulta varsin vähäeleiseksi huipuksi. Sää on hieno ja tuulikin on tyyntynyt sopivasti paluumatkan fillarietappia varten.

You-know-who had been talking about Carl Lundhfjellet for some time, so it was time to do something about it. The tailwind helped us when getting to Mine 6, where we left the bikes and continued uphill on foot. The terrain is typical for this area: there is a first steeper section up to a plateau (about 400-500m height) and the plateau continues for a few kms, after which there is the final uphill to the summit. Compared with the Sukkertoppen-Trollstein-route, the terrain in here was "nicer" to walk. Perhaps, the rocks were a bit smaller and loose and thus the going was not so wobbly. The last uphill section was on very comfortable black sand. The ridge itself was, of course, full of loose flat rocks - but it did not feel as exposed as some other hikes we have done around Longyearbyen.

Gruve 6

KHO, EISCAT & SuperDARN

Ylängöllä menossa arvaa minne... / The destination in sight

Tilaa on muillekin / Big country

Huippupolku / Easy going on the ridge

Ei lopulta kiivennyt sinne / Off the beaten path

 

Tyypillistä ikiroudan tuottamaa kuviointia / Permafrost hexagons

Carl Lundhfjellet (942m)

Syksyä ilmassa / Autumn colours appearing

Kotiin! / Getting home

Valaita ja robotteja / Belugas and robots

Loman jälkeen säät on olleet pääasiassa pilvisiä ja ilmassa on selvästi syksyn tuntua. Duunipuolella biologit on hommanneet robottiveneen: robotti ajaa tiettyä reittiä, kerää mikrolevää ja tekee perusteellista vuononpohjan kartoitusta kaikuluotaimella. Hauska projekti, mutta käytännössä odotellaan, että robotti saa hommat tehtyä. Vuonolla on näkynyt maitovalaita, lahtivalaita ja sillivalaita. Näistä maitovalaat on hyviä kuvauskohteita, koska ne uivat hitaasti pinnalla rantoja seuraillen ja näkyvät erittäin hyvin. Lahtivalaat käy pikaisesti hengittämässä muutaman sekunnin ajan ja katoavat sitten taas syvyyksiin pitkiksi ajoiksi. Sillivalailla on korkeat hengityssuihkut, jotka bongaa varsin kaukaa tyynellä kelillä. Ja ne on helposti kaksi tai kolme kertaa niin isoja kuin pikkuveneet.

Yhdellä robottikeikalla höhlä myrskylintu arvioi veneen nopeuden väärin ja rysähti veneeseen. Robottiveneen antenni vääntyi ja lintu piti käydä poimimassa rojun keskeltä. Lensi nopeasti pois. Sinänsä myrskylinnuthan yleensä seurailevat laivoja ja veneitä albatrossin tapaan ja siitähän taas tulee mieleen Aku Ankan albatrossiseikkailut... ("kohtalo uhkaa hirmuisin...")

There has not been that many sunny days and there is definitely autumn in the air. The nearby fjords have been pretty full of whales - mostly on those days when I am not out with a boat myself. Fortunately, we did see lots of belugas (approaching hundred?) when I drove a couple of colleagues back to Longyearbyen from their successful reindeer hunting trip. 

Meanwhile, our biology researchers have needed a boat driver to transport their Unmanned Surface Vessel i.e. robot boat to "points of interest". The USV can collect data about microalgae but it is particularly used to map the sea bottom with a very sophisticated sonar. In practice, we launch the USV from the boat and then wait while the robot follows a predefined track and records everything.

We got some excitement when a northern fulmar suddenly crashlanded onto our boat and bent the USV antenna. We had to help the silly bird to get out (it needed a very short takeoff run on the water). The fulmars are usually excellent flyers that follow the boats just like albatrosses. And that brings the Rime of the Ancient Mariner in mind - well, at least the version featured in Donald Duck's adventures...

Wahlenbergbreen

Valaita, ohoi! / Belugas! Lots of them!

Autetaan myrskylintu pois veneestä... / Two seconds and the fulmar was gone...

Robottivene mittauskierroksella / The robot boat and its mothership

Petuniabukta (Pyramiden)

Mittaukset ohi, poimitaan robotti / Ok, let's fetch the USV

Utelias riskilä / A very curious black guillemot

Joo, tästä maksetaan palkkaa, en mä muuten... / Quite ok, could have been sunnier

 

Taas Pohjois-Norjassa / In the southern part of north

Pulpahdettiin kotimaasta takaisin Norjaan normaalia idempänä suunnilleen Finnmarkin läänin puoliväliin. Ihan hienoa maisemaa sielläkin. Ensimmäisenä tarkistettiin Kristian Birkelandin revontuliobservatorio Haldde-tunturin huipulla Alta-kaupungin nurkilla. Aika hieno kivilinna, joka on nyttemmin DNT:n eli norjalaisen retkeilyseuran erämökkinä. Sitten löytyi mainio telttapaikka, josta pääsi näppärästi satojen kärpästen saattelemana korkealle Nuovasgaisa-tunturin huipulle katselemaan maisemia. Huipulta näkyikin jo seuraava kohde Lyngenissä...

Once we crossed the border back into Norway, we found ourselves in a part of Northern Norway that needed some exploration. The first obvious destination was the northern light observatory that Kristian Birkeland had used when trying to figure out what is happening in the uuper atmosphere and near-Earth space. The restored observatory is now part of the DNT hut network in case you want to stay overnight at a summit. The actual housing quarters in still a work in progress, but we peeked through the window and spotted an upright piano. It is not clear whether Birkeland himself liked to play jazz during cloudy nights or why there is a piano in the first place (and how it had been transported there). Anyway, we then found a nice spot for the tent in the middle of nowhere. A mountain top near this particular Middle-Of-Nowhere had great views to all directions. And that led us to the final trek to another summit in the Lyngen Alps...

 

Lakselvin rannalla / Escaping the peninsula before the tide comes in

Ruuhkaa E6:lla / We are the knights who say...

Kärrytie vie observatoriolle / Yes, the observatory is on the top

Kiva telttapaikka / Nice spot, isn't it?

Hikinen Mikko ja tuhat kärpästä / On the way to Nuovasgaisa (1120m)

Pakollinen pysähdys paluumatkalla / Well, because it was there

Bæææ?

Rottenvikbreen

Hikinen Mikko ilman kärpäsiä / Quite spectacular (and hot!)

Lyngenin vuoristoa / At the summit of Fastdalstinden (1275m)

Noora ei osannu päättää, missä poseerais / Spot the looney

Viimeksi tässä rinteessä joskus 1990-luvulla (suksien kera) / Tele-turns

On siinä puuroakin pohjalla / The way porridge should be enjoyed

 

Kotimaassa pitkästä aikaa / In Finland

Matkustaminen kaiken pandemiahässäkän keskellä kuulosti ennakkoon jotenkin hankalalta, mutta rajamuodollisuudet rokotustodistuksineen sujuivat varsin joutuisasti niin Suomessa kuin Norjassakin. Juju on tietysti siinä, että pitää olla oikeat paperit ja mielellään vielä nk. täysrokotettu. Reissu toki sai hienon startin, kun matalat pilvet oli parkissa lentokentällä eikä se kone, jolla meidän piti päästä etelään, pystynytkään laskeutumaan. Vaikka siinä saikin ilmaisen sapuskan Kroassa, olisi alkuperäinen lyhyt lento Tromssaan ollut parempi ilman ylimääräistä koukkausta keskiyön lennolla Osloon ja liian lyhyen hotelliyön jälkeisellä aamulennolla Tromssaan. No, ainakin Tromssassa satoi oikein kunnolla.

Luoston ja Pyhän maastoon oli laitettu wanhat Jukolan viestin rastit, joita piti käydä etsimässä menomatkalla etelään. Suunnistaminen on yllättävän hankalaa, kun puut on tiellä eikä maastoa näkynyt tuttuun tapaan... Silläkin toki saattoi olla merkitystä, että on normaalisti suunnistanut mittakaavalla 1:100,000 ja käyrävälillä 20m. Onnistuneen Etelä-Suomen sukulaiskierroksen jälkeen kaasutettin kuumuutta pakoon takaisin pohjoiseen. 

Travelling from Norway to Finland turned out to be easier than expected - at least the trouble was not in the required documentation. Low clouds prevented our plane from landing to Longyearbyen and we got a long excursion first to Oslo and then back to north after a much too short "sleep" in the hotel room. Well, at least it was raining properly in Tromsø and we had the local beach for ourselves.

A local orienteering club had had a great idea and restored the old 1990s Jukola-race control points in the woods somewhere between Rovaniemi and Sodankylä. Noora had found the maps in the web, so we spent a couple of hours in the forest (to the great delight of mosquitos). Had we had more time, we might have figured out how to work with a map that has about ten times the scale we are used to. And a contours every 2.5m rather 20m. The trees were an unusual challenge, too!
 

Näin hieno sää eikä ketään muita? / Where is everybody?

Mansikoita kyllä löytyy, mutta miksei Norjassa saa herneitä? / Breakfast at Sandvika

"Kartan mukaan olemme tuon korkean kukkulan päällä..." / The fastest on the route were the mosquitos

Kaikenlaisia sinisorsia Seurasaaren nurkilla / The great crested grebe

Kesä Suomessa = suppailua sateessa? / Before it really started to rain

Hiljainen kansa (Suomussalmi) / The Silent People (it's art)

Hannu Hautalan luontokuvia Kuusamossa / Rather excellent photos in Kuusamo

Kiutaköngäs

Isona minusta tulee avaruusfyysikko seikkailija... / Tenojoki

Hienoja haloja Inarissa / All sorts of halos

Inarinjärvi

Pitkäjalkaisia leijuvia poroja / A rare photo of Rudolf performing a landing flare before touchdown