Laskevan kuun maa / A big red thing in the horizon

Pitkästä aikaa näkyy vuonon toinenkin puoli.

When the weather is good...

Scott Turnerbreen

Otetaan taksi viidakon laitaan ja jatketaan koiratarhalta käsin matkaa jalan. Siis sukset jalassa ja hiihtosauvat käsissä. Koiravaljakkoharrastajat ja -matkailuyritykset suosivat Bolterdalenia, joskin helmikuun loppuun saakka siellä saa paikalliset vielä ajella moottorikelkoillakin. Laakson yläpäässä on jäätikkö (Scott Turnerbreen), johon sulamisvedet ovat kovertaneet huiman jääluolan. Meillä kääntöpiste oli puolen kilometrin jälkeen, koska mukana ei ollut jääkiipeilyroinia. Luola oli korkea eikä juurikaan tarvinnut kyyristellä. Erinomainen päiväretkikohde!

There are plenty of icecaves in Svalbard. This time we headed up Bolterdalen all the way to the cave on (in?) Scott Turnerbreen (glacier). The cave was very visitor-friendly and there were a lot of dog and snowmobile people around. Despite the popularity we were practically alone all the time in the cave. The cave is long and our turn-around point was after about half a kilometer or so. We had deliberately left more serious iceclimbing gear at home to keep the backpacks light. The approach was about 8km in distance and maybe roughly 500m elevation gain. Of course, the downhill back to the road was quite easy...

Bolterdalen

Koiria ja turisteja / Dogs and tourists

Lähestytään luolaa / Approaching the cave

Tällaisissa luolissa on usein kaksoispohja / Double-floor

Kivaa lunta jäätiköllä / Gentle slope and powder...

Pärinää ja bensankäryä / Sveagruva

Lähdettiin pitämään tiimipalaveria Sveagruvaan. Kylää kutsutaan yleensä nimellä "Svea" ja syy kylän olemassaoloon on tietysti kaivostoiminta. Svea on runsaat 40km Longyearbyenistä kaakkoon ja kelkalla sinne pääsee lyhyimmillään noin 60km reittiä pitkin. Matkaa tehdään matalinta mahdollista reittiä. Adventdalenista välillä seuraillaan Todalen-laakson jokiuomaa noin 500 metrin korkeudelle ja alas Reindaleniin. Porolaaksossa oli oikeasti aika paljon poroja. Porojen tsiigailun jälkeen on varsin huima jäätikkö (Slakbreen), jossa reitti käy noin 700 metrin korkeudella ennen loppulaskua vuonon rantaan.

Kylän sijainti on mainio merijäätutkimukseen ja tukikohtana se sopii myös geologeille ja biologeille. Kaivostoiminnan hiljentyessä tutkimustoiminnan kasvu on luonnollisesti tervetullutta. Parakeissa on ihan kivat huoneet ja kylän ruokala oli erinomainen. Kauppoja tai ravintoloita ei ole, vaan kaikki syövät "messissä".

We left for a two-day trip to Sveagruva, which is another mining town about 40km SE from Longyearbyen. The main idea was escape Longyearbyen to discuss field safety and operations within our team in general. In any case, we also hauled stuff there and other stuff back to Longyearbyen. The weather was excellent, maybe -4..-7C and little wind. We had superb views and if we had stopped to photograph more often, we would still be on the route...

Aamun kajoa horisontissa / There comes the Sun (eventually)

Firmalla on kelkkoja aika paljon / The company "cars"

Skollfjellet (1088m) & Slakbreen

Sveagruva

Kylän reunavuoret on aika korkeita / Nice mountains

Van Mijenfjorden

Merijään paksuus oli 30-40cm / The sea ice thickness was 30-40cm

Kelkkakolonna paluumatkalla / The caravan

Nousevan auringon saarella / Here comes the Sun

Kevät tosiaankin etenee vääjäämättä ja tänään aurinko nousee ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sääennusteen mukaan on tietysti pilvistä ja lumisateista. Huomenna päivän pituus on runsaat 40 minuuttia pidempi kuin tänään ja ylihuomenna runsaat 40 minuuttia pidempi kuin huomenna. Kahden kuukauden päästä alkaa sitten keskiyön aurinko.

http://www.yr.no/sted/Norge/Svalbard/Longyearbyen/

The Sun will today rise above the horizon for the first time in 2016. It will most likely be cloudy, though. The length of the day increases rapidly at first (about 40 minutes each day). In any case, in about two months we will have midnight Sun until August.

Kevät lähestyy / Light in the horizon

Aurinko kävi tänään lähimmillään 2.4 asteen päässä horisontista ja ensi viikolla päästään jo horisontin yläpuolelle. Etelähorisontti on keskipäivän aikaan oransssinpunainen eikä vain vaaleansininen. Hiihtoretkellä tarvitaan otsalamppua vain asioiden löytämiseen repun pohjalta... Hiihdeltiin vuonon toiselle puolelle katselemaan maisemia. Ihan kiva hiihtokeli, pakkasta hieman reippaat 10 astetta ja tuuli (vain) 5-7m/s. Tuulenpakkaamaa kivikovaa lunta, jossa oli yllättäviä pehmeitä kuoppia siellä ja täällä...

The approaching summer is obvious: no need for headlamps during skitrips -- except when digging things from the bottom of the backpack. At noon, the southern horizon is surprisingly bright with orange and red colours. Half of the town seemed to be driving snowmobiles back and forth, but we did not see any other skiers on the other side of the fjord. The snow conditions on the downhill were a surprise. As in "the snow changed from spot to spot and regularly surprised the skier's balance".

Iltapäivärusko / On the way to the observatory

Tutkan koeajoa / LEDs are mandatory in all scientific instruments

Hieno lauantaiaamu! (klo 1020) / Heading out of town

Malttamaton hiihtäjä / A patient skier

Adventdalen jää kauas / Getting above the sea level as usual

Satelliittiaseman kupoleita on paljon / KSAT domes...

Linkkiasemalle / From here, they send signals that control the human brains...

Näkymä kotilaaksoon / The local playground

På vai i?

Huippiksilla on norjalaisia lähes jokaisesta vuonosta. Aina kun tapaa uuden henkilön, ensimmäisten minuuttien aikana selviää, ymmärtääkö ko. henkilön norjaa vai ei. Seuraavien minuuttien aikana selviää, pystyykö mitenkään sopeutumaan tilanteeseen entuudestaan tuttujen murteiden perusteella. Vaikeusastetta voi nostaa keskustelemalla puhelimen välityksellä. Norjalaiset tietysti olettavat, että, koska he ymmärtävät meitä, meidän suomenruotsia vieraana kielenä lukeneiden pitäisi myös ymmärtää heitä ilman sen kummempia ongelmia. No, ei se nyt ihan näin ole eikä mene.

Toinen kotimainen on toki ihan hyvä pohja norjan harjoittelulle, mutta tarkemmin katsottuna kyse on matopurkista, josta löytyy kaikenlaista outoa. Moni asia menee juuri päinvastoin kuin luulisi. Helppo ja harmiton esimerkki on peikko, joka en troll ruotsiksi mutta et troll norjaksi. Sitten on niitä sanoja, jotka tarkoittavat eri asioita kielestä riippuen: rolig tarkoittaa rauhallista norjaksi ja hauskaa ruotsiksi. Lause han ler tarkoittaa norjaksi "hän nauraa" ja ruotsiksi "hän hymyilee".

Matopurkin pohjalla odottaa varsinainen mahtiliero eli prepositioiden parivaljakko på ja i. Jos kyse on isosta kaupungista tai valtiosta, niin sitten valitaan i. Esimerkiksi i Oslo ja i Finland. Pienemmistä paikoista käytetään på varsinkin, jos kyse on sisämaan kaupungista esim. på Lillehammer. Tämä kotikylä on mielestäni verraten pieni, mutta oikea valinta on kuitenkin i Longyearbyen. Selitystä tähän en ole vielä kuullut, mutta eivät tietäne itsekään.

Jos puhutaan saaresta, niin valinta on myös helppo ja oikeita vastauksia ovat esim. på Svalbard ja på Island. Tässä toki huomataan heti, että Islanti on kyllä oikeasti itsenäinen valtio eli siinä pitäisi olla i eikä på, mutta oikea vastaus on kuitenkin på.  Toki on toinenkin saarivaltio, mutta siihen on turha tyrkyttää på:ta, koska nyt oikea vaihtoehto on i Storbritannia.

Eikä tässä vielä kaikki! Jos asunnon tai talon huone on et-sukuinen, esim. et kjøkken (keittiö), sanotaan på kjøkkenet (keittiössä) tai på loftet (vintillä). Muuten on käytössä yleensä i kuten esim. i kjelleren (kellarissa) tai i stua (olohuoneessa).

Toki kieliharjoittelun yhteydessä oppii hyödyllisiä norjalaisten käyttämiä kulttuurisidonnaisia uudissanoja kuten esimerkiksi kamelåså... (https://www.youtube.com/watch?v=s-mOy8VUEBk)