Pilarberget

Käytiin jokin aika sitten Bjørndalenin lintukalliolla kuikuilemassa, mutta huippu oli täysin umpipilvinen eikä nähty yhtään mitään. Nyt sää oli kirkas - tai ainakin kirkkaampi - ja maisemat oli varsin mainiot. Se, että suurin osa linnuista on jo nostanut kytkintä ja häipynyt etelään, tietysti haittaa jonkin verran lintujen bongausta...

We had some unfinished business with the bird cliffs near Bjørndalen, not to mention Emma's tiny birthday cupcakes that also needed to be finished. Although, she only had four cupcakes with her, the proper number would have been thirty.  Nevertheless, it is definitely getting colder and we actually have sunsets and sunrises again.

Kohta on taas pimeää... / Autumn colours in Svalbard

Walter halus mukaan kuvaan / Somebody is photobombing...

Jep, pipo ja untuvatakki / Dashing good looks optional

 

Vastarannan karhu vauhdissa / Stubborn bear

Pussipöksy ryhtyi ottamaan vähän pidempiä askeleita, kun karhukopteri tuli pään päälle pörisemään. Nalle oli tällä kertaa päässyt jo varsin pitkälle. Tosin jääkarhujen askel on yllättävän vauhdikas, selvästi normaalin reppureissaajan kävelyvauhtia ripeämpi. Kiikareilla on hauska seurailla tapahtumia kotiparvekkeelta erittäin turvallisen etäisyyden päästä.

Yep, the helicopter was in the air again to chase the bear away... The idea is to keep the distance suitable but not too close. The polar bear should take a hike with a good pace rather than get completely exhausted during the process. It will be interesting to see whether we will spot the bear in time or when it has already sneaked into the town. They are surprisingly quick when moving around.

 

Karhukopteri ja hanhia / Local wildlife

Kun kuvernöörin kopteri leijuu vastarannalla, niin toivoo, että olisi ottanut kameraan "pidemmän putken" mukaan päiväkävelylle. Jääkarhu, joka nähtiin viimeksi eilen niemen takana, oli päätynyt yön aikana vastarannalle, josta sitä sitten hätisteltiin pois ihmisten ilmoilta.

It is pretty normal to get at least one bear getting too close to Longyearbyen every summer. We had thought about kayaking over the fjord to the other side, but that's where the bear was hanging out. Until the Governor's helicopter chased it out of the human settlements.

Aika kaukanahan se on... / The small white dot is the polar bear

Paikallinen kuuluisuus: albiinohanhi / This albino goose was here last year, too.

Talvi tulee! / Where are my skis?

Ensin meni taivas kunnolla pilveen, sitten yöllä tuuli ihan sikana ja nyt päivällä satoi vettä. Vain parisataa metriä ylempänä vesi tuli hentona lumena. Ei muuten tullut vaihdettua duuniautoon kesärenkaita tänä vuonna...

It may be a bit early for skiing, but while the Sun does not yet set, there are obvious signs of an approaching winter...

Toisella puolella kotivuonoa / Sugar-coated mountains

Wahlenbergbreen

Viikonlopun seikkailuretki alkoi venekyydillä vuonon yli. Pienen säädön jälkeen vene oli ankkurissa ja jatkettiin matkaa tasangon yli pienelle nyppylälle, josta oli mainiot näköalat Wahlenbergbreen-jäätikölle. Tämä jäätikkö on viime vuosina innostunut valumaan mereen vauhdilla (nk. surging glacier) ja on huomattavan repaleinen.

Another bonzer day in the arctic left no choice and we just had to head out. We decided to take a closer look at the Wahlenbergbreen glacier in Yoldiabukta: park the car (=anchor the boat), walk to a spot with a view, eat and come back home. The surging glacier has lots of seracs and crevasses. Pretty speccy.

"Jonnekin tuonne" / The boat transport arriving to the destination (photo: Emma)

Nooran suosikkimaisemaa / How ice to see this again!

Aika tuoreen oloisia... / No half-white bears to be seen... whew!

Paikallisporo / Lots of reindeer in the area

Matkalla jalan veneeltä käsin / Enjoying the walk (photo: Emma)

Sankarit / Spot the loonie!

Wahlenbergbreen

Pikkukajavia / Kittiwakes

Lossikuljetus veneeseen.... / Extra service for those without a drysuit... (photo: Emma)

Lintukallion päällä / I don't see no birds nowhere

Ajateltiin, että nyt olis varmaankin mahdollista loikkia vähän isomman puron yli. Fillaroitiin lentoaseman ohi Bjørndaleniin ja jatkettiin sitten matkaa jalan. Sää oli pilvinen, mutta aurinko paisteli lämpimästi varsinkin jyrkimmässä ylämäessä. Kohde oli Fuglefjella tai ehkä pikemminkin Pilarberget (476m). Tuon nyppylän vuononpuoleinen reuna on jyrkkä ja näköala on niin hieno, että muutamat tuhannet linnut ovat valinneet ko. osoitteen pesimäpaikakseen jo vuosien ajan. Harmillisesti vuonolta tuleva kostea ilma muodosti pysyvän pilven: me ei nähty yhtään mitään. Matkalla oli toki valtavasti pikkuruokkeja. Ja puron yli päästiin kumpaankin suuntaan.

The weather was fabulous yesterday, which is no surprise as we had visitors at the observatory and were working. This morning was full of low clouds, but something was on the to-do list anyway. We grabbed the bikes and headed towards Bjørndalen first. Then we had some excitement crossing the river and climbed a rocky gully up to the top of the "bird mountain". When looking at this mountain from the sea, you can spots hundreds/thousands of birds nesting on the cliff. So, the thought is that one could also see birds from the summit, right? There was a very sticky mass of clouds that blocked the view towards east. So, we did not see any birds there, but there were a lot of little auks on the way.

Kohde näkyy jo / Towards Bjørndalen

Valaan osia rannalla / A bone for a (big) dog?

Kukkakuvia / Plant photography in progress

Reitti oli kivinen / The rocky access gully

Toiseen suntaan näkyi hyvin / Nordenskiöldfjellet

Pikkuruokkeja / Little auks

Tuolta varmaan... / An imprompt strategy meeting

Onneks pilvet oli edelleen samoilla paikoilla / The clouds were still there