Dark Season Radar Blues

Aurinko laski eilen ja nousee seuraavan kerran helmikuussa: tämä on se aika, jolloin paikallinen blues-klubi järjestää vuotuiset Dark Season Blues-festarit. Klubin puuhamiehenä toimiva EISCAT-tutkan insinööri kysäisi, josko haluaisin toimia yhden suomalaisen bändin paikallisena nk. bändi-isäntänä.  Pari yötä meni sitten siinä, että tuli katsottua, että kaikki löytävät perille oikeaan aikaan ja että systeemi pelaa. Onneksi Erja Lyytinen yhtyeineen soitti ihan jänskää bluesrockia tai miten sen sitten luokittelisikaan.

Mutta se varsinainen blues tulee kyllä siitä, että meidän hienon SuperDARN-tutkan antennit eivät kestäneet arktista säätä. Lämpötila ja tuuli olivat sopivat ja kaikkiin rakenteisiin ja kiinnitysköysiin takertui useita tonneja ylimääräistä jäätä. Pikainen arvio on, että painoa on voinut olla jopa 20-30 tonnia enemmän kuin normaalisti. No, ei auta: kerätään romut pois ja rakennetaan uudet antennit ensi kesänä.

During this Dark Season Blues one can now start a song by "I woke up this morning and my radar is gone..." Extreme icing on guylines and structures was way too much and the antennas collapsed within a short time. Based on webcamera images taken every 15 minutes, we think that the whole event took just a couple of tens of minutes. This type of icing is not unknown here, but it does not happen that often. Based on a couple of samples, we found out that there would be 1-2kg of ice per meter in guylines and cables. If my memory works right, we used about 16km of ropes, so the extra weight can easily be somewhere in the range of 10-20 tons. With winds around 20m/s grabbing the suddendly very thick ropes and pushing everything towards the heavier side...

Nevertheless, we will need to clean up the site and rebuild new antennas next summer. The big question is what we should change in the design. And whether it is even realistic to expect to be able to engineer an antenna array that will survive all possible conditions in the future.

Tilanne "ennen" / This is how the antenna looked "before"

"Jälkeen" / And this is the "after"

Yksi metri jäämöykkyistä köyttä painoi 1-2kg. Köyttä ja kaapelia on rakenteissa noin 16km...

Vääntynyttä metallia / What a mess!

Alumiini-teräs-mastot eivät kestäneet painoa / Bent metal

Ai niin, aurinko ei enää nousekaan / "I've got the radarblues real bad...."

Purkkisatelliitteja / Cansats

Opiskelijoille pitää aina välillä keksiä jotain hauskaa mutta opettavaista puuhaa. Tänä syksynä kokeillaan kaukokartoitusta ja avaruusvekottimia käsittelevällä kurssilla nk. purkkisatelliitteja. Idea on se, että rakennetaan "pieni satelliitti" limupurkkiin. Mittalaitteiksi laitetaan kaikenlaista pientä kivaa (paine, GPS, lämpötila, kiihtyvyys jne.) ja sitten lähetetään satelliitti kiertoradalle ja vastaanotetaan mittadataa maanpinta-asemalla.

No, omaa rakettia meillä ei ole ja purkkisatelliitti halutaan myös takaisin tutkittavaksi, joten raketin sijaan käytetään miehittämätöntä ilma-alusta eli dronea. Satelliitti laskuvarjoineen laitetaan dronen tavarasäiliöön, noustaan muutaman sadan metrin korkeuteen ja avataan luukut. Tänään ei onneksi ollut kovin kova tuuli ja kaiken lisäksi kaikki laskuvarjot avautuivat ennemmin tai myöhemmin.

Hands-on learning is an effective and fun way to take a closer look at what sort of things one should consider when designing scientific satellite and remote sensing missions. So, we put the students to work and their task was to build a small satellite into a can, i.e. a cansat. We used a drone to lift the satellite into orbit and then received telemetry with our self-made groundstations. Great fun!

Purkkisatelliitin tietokone / The brains (and sensors)

"Raketti", jolla purkit lähtevät korkeuksiin / Radio signals from several cans

Lämpömittarin testausta jääkaapissa / Testing the temperature measurements

Piiska-antenni jää purkin ulkopuolelle / Into the can

Ei purkki vaan muovipullo, niin näkee sisukset / Transparent "can"

Purkki dronen kyytiin... / Payload

Ja sitten ylös! / Lift-off!

Laskuvarjo toimii... / Starting the descent phase

... ja sitten avaruusolennot hyppäsivät ulos purkista ja... / Good ol' terrafirma

 

Keskikokoisia merihirviöitä / Fishing with Anatoly

Ilmat kylmenee ja vene on kohta syytä nostaa vesiltä. Vielä tekee kuitenkin mieli käydä hieman huristelemassa ja duunikaveri taas haluaa kalastamaan. No, pakataan paljon vaatetta ja termospullot täyteen kuumaa juotavaa. Skrabataan veneen ikkunat auki, harjataan liiat lumet pois ja sit vaan vuonolle. Pakkasta on -8 ja melkein kaikki kylän kalastushullut on lentoaseman edustalla kellumassa pikkuveneissään. Antti antaa sen verran isoja ahvenia, että illalliselle on syytä kutsua useampia syöjiä. En oikeastaan tiedä kalastuksesta juurikaan mitään ("hauki on kala ja niin on myös lahna"), mutta Anatolyn mukaan näin iso ruijanpallas on harvinainen saaliis täälläpäin. Sen verran harvinainen, että puolitututkin on jälkeenpäin kyselleet, että tekös te sen ison "kveiten" (ruijanpallas norjaksi) ongitte ja paljonkos se oikein painoi. Suuri kala ja pieni kylä.

Our local Russian fish-whisperer Anatoly wanted to go fishing and I wanted to go boating. The sunny weather certainly made the whole idea sound even better. We were not the only ones out there, but in addition to a couple (of tens of kilos) of cod, we got a very tasty halibut and simply had to invite other people to be able to devour it the same evening. 

Moottori hurisee jo / Too cold for the the chartplotter display, but let's go! (Photo: Anatoly)

Oisittepa nähneet ne, jotka pääsi karkuun... / Anatoly's cod and halibut

Lavastuksen makua, mut hyvää pakastimen täytettä / Preparing for the winter (Photo: Anatoly)

Duunikaveritkin tuli apajille / Plenty of fish for all

Halibuttia, halibuttia...paljon hyvää kalaa... / One slice for everyone

Karkea paloittelu tehty, jämäpalat vielä pakkaseen / The pipeline takes a break

Ja sitten takaisin observatoriomäelle / Back to work