Matkalla pohjoiseen: huhtikuuta 2018

29 huhtikuuta 2018

Svalbard skimaraton 2018

Vuorilla on paljon tilaa olla itsekseen, joten onhan se ehkä hieman höhlää lähteä tuhannen muun hiihtäjän kanssa samalle ladulle tismalleen samalla kellonlyömällä. Mutta avainsana tässä onkin "latu". Kun asiaa tutkii tarkemmin, joku muu huolehtii jääkarhuvahdista, muonituksesta matkan varrella ja kuljetuksesta kylältä ladun varteen ja takaisin. Ison repun ja kiväärin voi siis jättää himaan ja kevyellä varustuksella voi sitten hiihtää tietysti vähän pidemmän matkan. Miksi lähteä puolimaratonille, kun voi samalla rahalla hiihtää kaikki 42 kilometriä?

Our resident wombat casually mentioned that she'd like to go skiing, so we all registered to the Svalbard Skimaraton (no "h" in the Norwegian word) to compress all of those days we could've gone but didn't into one long day with 42km to go. Thanks to the marathon arrangements, we had the opportunity to use lightweight classic style cross-country skis and leave the rifle and other normally mandatory (and heavy) equipment at home. Somebody would be feeding us every five km, so what's not to like? Apparently, this is what about a thousand other skiers also thought. Most of the others, however, did not like skiing that much because they all were in a great hurry to cross the finish line as soon as possible.

Kopteri tulee takaisin karhukierrokselta / The (north?) pole forest

Jengii ihan sikana myös ladulla / The first 10km was a zoo

Niin ja ekan kympin jälkeen oli mukava alamäki... / Towards Reindalen

Noora kaahaa (taas) / Speed!

Puoliväli 21km / Spot the looney!

Gangdalen (= Langdalen)

Juomapisteellä lähes viimeisen ylämäen päällä / Beeing fed

Maali häämöttää / A couple of kilometers more to do

Viimeisetkin sadasosat talteen (vaikkei ollutkaan ajanottoa) / The finish line

Palkintopallilla koko remppajengi / And this year's winner is from Australia!

20 huhtikuuta 2018

Patsastelua etelässä / Neither here nor there

Passeja tarkastettiin useampaan otteeseen, mutta eipä kukaan maininnut Nooralle, että sen passi vanhenee parin päivän päästä. No, asia oli tiedossa ja myöskin syy siihen, miksi käytiin Bergeniin mennessä piipahtamassa Oslossa Suomen suurlähetystössä. Uusi passi tulee parin viikon päästä ja vanha menee umpeen parin päivän päästä. Ei siis juuri matkustella sitä ennen. Kuvernööriltä saa kyllä tarvittaessa hätäpassin.

One needs a passport when travelling to/from Svalbard and they check it at several occasions. Well, Noora's passport will expire in a few days and nobody paid any attention. We got back to Svalbard before it expired. And this means that she's now stuck here: you cannot legally travel out without a passport. Kinda cool, isn't it? A new passport should arrive in about two weeks and the Governor can provide an emergency passport also for us foreigners, so the situation is not really desperate.

Oslo

Täällä keskiyön auringon alla on 7 astetta pakkasta ja sataa lunta / Next sunrise after summer

15 huhtikuuta 2018

Käkätystä mäellä / They're here!

Lauantain hiihtoretkellä tehtiin erikokoisia kuoppia rinteeseen, mutta tulipahan käytyä ulkona ja samalla vietyä vähän roinaa tutkalle. Pari haahkaa on jo bongattu merellä kellumassa ja Noora on kuulema nähnyt jo pulmusen jossain kaukana. Isolokkejakin liihottelee siellä sun täällä. Mutta se oikea kysymys on, joko pikkuruokit on tulleet vai ei. Piti lähteä selvittämään asiaa...

The temperature was not really cold, but somehow the combination of wind just froze everything during the short ski trip. So, the next day we replaced the skis with "long lenses" and headed out to the nearby bird cliffs to see whether the little auks had arrived. And, yes, they had! It would be easy to spend an entire afternoon photographing these birds.

Jättitutka ja tukkijätkä vai miten se laulu menikään? / Svalbard SuperDARN radar

Nousukarvanlähtöaika? / Short skins about to self-release

Nooran rairuohot vähän villiinty... / Beans, beans...

Käkätys kuuluu jo.... / Looks like the little auks are here!

Siellä niitä menee! / And here they go!

10 huhtikuuta 2018

Kaksi päivää ja kaksi luolaa / Skiing around Longyearbyen

Suksista ei juurikaan jää jälkiä tuulen kovettamaan hankeen, mutta aurinko paistaa ja jopa lämmittää sen verran, että sen huomaa. Lauantaina tehtiin perinteinen Endalen-Fardalsbakken-Longyearbreen-lenkki ja sunnuntaina hiihdettiin edestakaisin Bolterdalenissa.

Paikallinen urheiluseura ajaa hyvän saan vallitessa ladut Endaleniin. Kunnollista luistelu-uraa ei ole, mutta pertsoilla saisi varmasti ihan mukavan reilun kympin, jos hiihtäisi edestakaisin. Me hiihdettiin vain toiseen suuntaan ja laitettiin laakson perällä nousukarvat tunturisuksiin. Longyearbreenillä oli tietysti pysähdyttävä jääluolan kohdalla.

Bolterdalenin perällä on Scott Turnerbreen-jäätikkö, jossa on jääluola, joka on usein turistien koiravaljakkoretkien kohteena. Ei otettu koirakyytiä, vaan hiihdettiin ihan itse. Joskus on ajettu taksilla laakson kohdalle, mutta nyt ajettiin moottorikelkalla, mikä osoittautui ihan toimivaksi ratkaisuksi. Luola on varsin pieni tai ainakin lyhyt ja luminen verrattuna muihin luoliin, joissa on tullut käytyä tänä talvena. Paikalla oli enemmän koiria kuin ihmisiä.

Another beautiful and cold weekend was a perfect excuse for some more skiing. Although, we don't really need any excuses. The plan was to do a traditional loop via Endalen to Longyearbreen ice cave first. Then, we use the snowmobiles to get to the mouth of the Bolterdalen valley. That valley is heavily used by the tourist companies who take tourists dog sledding. Plenty of dogs that bark and howl only when they are not moving...