Syksyn tullen pitää tietysti sännätä sienimetsään. Metsä on toki hieman harhaanjohtava termi, mutta kyllä täällä kasvaa vaivaiskoivuja. Puita siis on, vaikkei niin heti uskoisikaan. No, lauantain ratoksi tarjolla oli järjestetty sieni- ja kasviretki naapurilaaksoon. Porukka jaettiin sieni- ja kukkaryhmään ja sitten edettiin metri kerrallaan nenä maassa. Keksitauon jälkeen ryhmät vaihdettiin ja tultiin takaisin. Metri kerrallaan. Se ainakin tuli selväksi, että on niitä, jotka tuntevat kaikki itiöpesäkkeet ja rikkaruohot latinankielisellä nimellä. Hyviä ruokasieniä täällä kuulema on ainakin muutamaa sorttia.
The local biologists arranged a flora & fungi excursion to the neighbouring valley. We had seen most of the flowers before, but learnt many unexpected new details such as that the Alpine Bistort has a nutty taste. Also, it seems to be so that all self-respecting biologists always have a small magnifying loop hanging around their necks... Further details can be found in http://svalbardflora.no/
 |
| Mikä sieni, mikä maa? / A closer look |
 |
| Tyypillinen kuvausasento / Plenty of people lying in the ground... |
 |
| Ruoho, joka tunkee uutta versoa vanhan keskeltä / New growing from the old |
 |
| "Hei, kattokaas, mitä täältä löyty!" / ...and then everybody was crawling in the ground |
 |
| Karvakuusio / Hairy horsewort |
 |
| Vaivaiskoivu / Dwarf birch i.e. a tree |
 |
| Lactarius lanceolatus on joku rousku, jolle ei löytynyt nimeä suomeksi. Ruokasieni. |
 |
| Joo - ei... |
 |
| Pitsan päälle mausteeksi? / Maybe a mushroom soup for people who are not hungry? |
 |
| Joku kanttarellin sukuinen mut ei sit kuitenkaan syötävä |
