On noin 15 astetta pakkasta ja lähes tyyntä, joten lähdetään kelkkaretkelle. Kelkka on toki huollettu, mutta näyttää vähän siltä, että pitäisi vaihtaa akku uuteen, koska moottori ei meinaa välillä käynnistyä. No, mukana reissussa on toki niin "boosteri" (käynnistysakku) kuin akkukaapelitkin, joilla saa tarvittaessa sähköä toisesta kelkasta. Ja sadan kilometrin jälkeen akku tuntui heränneen henkiin eikä käynnistysongelmia ilmaantunut loppureissusta. Täällä on todellakin ollut nk. påskevær, joka on norjalainen ilmaisu todella hienosta kevättalvikelistä. Sellaisesta kelistä jota aina toivotaan pääsiäiseksi, jotta pääsee ulos hiihtämään. Pääsiäisenä on nimittäin aivan pakko päästä jonnekin pois kaupungista - suksilla, kelkalla, koirvaljakolla tai hiirien vetämällä kurpitsalla. Edellisen viikon suurin puheenaihe firman kahvitauoilla olikin se, kuka oli arvonnassa voittanut minkäkin mökin ja kuinka moneksi päiväksi. Niin ja miten ihmeessä sinne on järkevää ajaa kelkalla, kun jäätiköt on joka vuosi enemmän tai vähemmän erilaisia. Ja sattuisko jollakin olemaan tuore GPS-jälki sinne sun tänne yms. Meikäläisen kannalta on parasta se, että vielä on yksi Mignon-muna jäljellä...
The so-called "Easter weather" arrived with minimal winds and a perfect temperature (-15C-ish). In the past, we've several times "cancelled" Easter due to horrible weather, but this time there was absolutely nothing to complain about. Well, except that it was a bit bumpy ride in certain areas and that our home now smells like we'd been out with snowmobiles. Well, we drove first to Mohnbukta for lunch and then decided to drive back via Svea. We should not call it a "navigation error", because it is "appropriate behaviour" to follow old tracks rather than make new tracks in the untouched snow. Anyway, we found a very nice lookout on top of a hill between Mohnbukta and Dunerbukta from which we followed another track to Agardhbukta. The tour continued to Sveagruva, where Noora had not been after the mine was closed down and the area restored to its original state. There are three buildings left of the mining town. The airport tower was, btw, bought by a colleague from work and stands now on the shoreline here in Longyearbyen.
From the GPS-track, GPX-studio computes a total distance of 274km with about 4km up and down in elevation. Total time spent on the trail was 11 hours and 19 minutes. Yeah, a long day.
 |
| Täältä sinne ja takaisin / A larger loop this time (photo: TopoSvalbard) |
 |
| Adventdalen |
 |
| Kelkan omistaja poseeraa / My scooter and me |
 |
| Sassendalen |
 |
| Ei käynnisty heti, otetaan lisäsähköä... / Jump-start required |
 |
| Snadi jäämöykky / Noora and the mini-mountain of ice |
 |
| Kukas se siellä heti kiipeää? / She really likes the blue ice |
 |
| Linssilude / Noora photobombing... |
 |
| Ja sitten kohti horisontissa siintävää jäätikköä / And then to infinity and beyond... |
 |
| Mohnbuktan lounas / Lunch at Mohnbukta |
 |
| Dunérbukta & Ulvebreen |
 |
| Jäätikköä alas / Skiing, I mean, driving down Ulvebreen |
 |
| Agardhbukta |
