Tällä viikolla olen taas ollut päivystäjänä. Biologien ja geologien aktiivisin kenttäkausi on loppumaisillaan ja porukkaa on ympäri mäkiä ja lähivuonoja. Jännitystä on lisännyt se, että jääkarhuja on ollut liikkeellä vähän joka puolella mukaanlukien kotivuonon vastarannalla. Kuulema olohuoneen ikkunasta on näkynyt hyvin, kuinka helikopterin avulla häädetään karhuja (emo ja poikanen) turvalliseen suuntaan. Karhut näkyivät paljain silminkin ja kiikareitahan säilytetään tietysti käden ulottuvilla olohuoneen pöydällä. Olin tietysti itse kymmenen kilometrin päässä observatoriomäellä. Taas.
Vahtikierroksella tarkistetaan myös, että firman veneet on tallella. Toissailtana satamassa oli tuttuja, jotka olivat juuri saapuneet "kalastamasta". Buster-veneen pohjalla ei tosin ollutkaan saavillista kaloja, vaan 200-300 kiloinen partahylje. Tänä iltana hylje oli sitten matkalla satamasta kotiin traktorin etukuormalavalla. Missä ne turistit nyt luuraa kameroineen...?
Another week as the on-duty person. It is interesting to follow the "ologs" (from "ologists" such as bi-ologists and ge-ologists). They carry out weird tasks in the field and then come back all muddy or slimy. Because the season is short and it does not quite yet get dark, the ologs work at weird hours as if the end of the world would be coming. This means they will be reporting back to me either very late or very early. Such as "we are finally back in town" or through a delayed satellite phone "we're back in the camp, one bear still hanging around in the same spot and do you have the weather for tomorrow?"
Yesterday evening, the plant ecology biologists were carefully inserting grass stems into small pre-emptied tea bags (blackcurrant, not Early Grey) which will then be distributed around the tundra for a pickup next year. Another group had hundreds of small glass tubes full of water samples around Adventdalen. At the same time, the arctic technology people are planning to attach various sensors to a number of big rocks. The experiment then continues by first hauling the aforementioned rocks to a nearby summit and then letting them tumble down the hill as far as possible. Whatever the (surviving) sensors captured is copied to a laptop and the rocks are transported back to the summit for another round. This is why the observatory and our new radar are on the top of the hill.
Nevertheless, the bearded seal (200-300kg) – that was transported with a front loader towards downtown Longyearbyen – was for food...
