Matkalla pohjoiseen: Fjellski

Painavat telemark-varusteet on liioittelua, mikäli ei ole aikomus erityisesti laskea mäkeä, jolloin painavilla kamoilla jaksaa kummasti kiivetä mäet ylös useampaankin kertaan. Toisaalta perinteisen tyylin latusukset on aika kepeät nousta, mutta alamäet välillä liiankin jänniä. Tunturihiihtoon yksi toimiva kompromissi on tietysti leveämmät teräskanteilla varustetut retkisukset. Perinteinen monovalinta on matalat nahkatellumonot, mutta uteliaana tekee mieli kokeilla muitakin vaihtoehtoja.

Pari viikkoa sitten meillä oli vuokrasukset, joissa oli nk. NNN BC-side. Vuokrasuksien mallinimi oli "Vikafjell", joten nimikin sen jo kertoo eikä niistä tarvinne sen enempää tässä todeta. Monot taas olivat sellaiset aamutossut, joita en itse ostaisi kuin tasamaahiihtoon. Tarvitaan siis jotain suunnilleen tukevien tellukamojen (muovimonot) ja perinteisen tyylin latusuksien välistä. Norjaksi tämä väli on nimeltään "fjellski" eli tunturisukset.

Haettiin alennusmyynnistä hyvät sukset ja tukevat NNN-BC-monot. Sukset, siteet, monot ja nousukarvat sekä nk. lyhyet karvat ("kortfeller") irtosivat noin 4500-4700NOK:lla per hiihtäjä. Åsnesin Nansen-suksissa on jonkin verran leveyttä ja selkeä sivuleikkaus (76-56-66mm), joten jos BC-monot ei toimi, niin vaihdetaan side ja siirrytään tellumonoihin. Jalkavuutta on sen verran, että pitovoidetta voi hyvin käyttää, mutta eripituisilla nousukarvoilla pääsee huomattavasti helpommin ylämäkeen.

Kivääri reppuun, lyhytkarvat suksiin ja hiihtämään / Short skins are great for (relatively) mild uphills

Viikonloppu menikin sitten "koeajoihin". Hiihdettiin lauantaina ja sunnuntaina hieman muunneltuna jäätikköreitti Longyearbreellä (600-800m nousua, matkaa noin 20km). Kuten Kebnekaisen reissulla vuonna 1993 jo todettiin, lyhyet nousukarvat toimivat mainiosti, kunnes tulee liian jyrkkää. Jos pitäisi kiskoa ahkiota, niin voisivat olla varsin mukavat. Lauantain jyrkempi nousu takaisin Longyearbreelle Fardalenista ei olisi toiminyt yhtä hyvin lyhyillä karvoilla kuin täysmittaisilla, mutta olisi sekin onnistunut.

Laskeminen näillä vekottimilla vaatii vielä lisäharjoittelua. Kuuden kilometrin alamäkitestin perusteella "puikkakäännös" toimii tukevalla alustalla hämmästyttävän hyvin. Nahkatellumonoon verrattuna telemark-käännöksessä taas on vaikeampi saada riittävästi painoa takajalalle. Jalan vaihto takaa eteen on tehtävä määrätietoisesti ja muun kehon pitää olla jo tukevasti menossa seuraavaan käännökseen, vaikka jalat ovatkin vielä menossa "eri suuntaan". Sinänsä siis aivan keskeisiä telemarkin perusasioita, joilla muovibuutseillakin laskiessa saa laskuun "hiihtämisen sietämätöntä keveyttä" (ja katseita hiihtohissin suunnalta Messilässä).

Varovainen loppuarvio: kaikessa muussa paitsi alamäessä vähintään yhtä hyvät tai paremmat kuin 75mm nahkatellumonot. Veikkaan, että muutaman lisämäen jälkeenkin ero alamäessä säilyy, mutta kyllä näilläkin alas pääsee naama virneessä...

The weekend was well spent test driving "fjellski" or backcountry touring skis and particularly boots. We are familiar with 75mm boots i.e. the classic low leather telemark boots, but this time we went for NNN BC bindings and boots. After skiing up and down the "uptown glacier" a few times, we do like this type of gear. They are more finicky in the downhill: telemark turns require more care than when skiing with classic leather telemark boots and 3-pin bindings. Surprisingly, the parallel turns work very well on hard(ish) snow.

I'm sure these skis will probably see a lot of terrain around here.