Puuhassa näkee hyvin, kuinka kesä - tai pikemminkin sula aika - on niin geologien kuin biologienkin parasta sesonkia. Näin joulukuussa liikkeellä ei ole enää kuin hämäriä revontulityyppejä. Sitten on vielä yksittäisiä hiihtäjiä, jotka käyvät naapurimäillä mittailemassa lumen koostumusta parempien lumivyöryennusteiden toivossa. Kuulema Larsbreenin jäätikön lumi ei ollut tänään erityisen hauskaa laskettavaa vaan pikemminkin jäistä ja tuulen pakkaamaa ihanuutta.
Päivystäjä käy illalla kierroksen firman toimitiloissa ja tarkistaa ovien lukitukset. Tänään oli syytä ottaa kamera mukaan, koska myös firman veneet pitää tarkistaa ja satamasta on kivat näkymät Longyearbyenin suuntaan. Revontulia on ollut taivaalla aamusta (klo 5) alkaen melkein koko päivän ja meno jatkuu näköjään vielä illalla.
One of my work tasks is to be the "on-duty person". During a one-week shift, I carry the "on-duty mobile phone" and a set of master keys with me. While the original reason for this duty is safety on the field trips - the destinations may be anywhere in Svalbard - this is also a service to students (who have lost their keys) or visiting scientists (not knowing where the accommodation is). It is now really quiet compared to my previous on-duty week in the summertime, when biologists' and geologists' go crazy. Only space scientists and avalanche people seem to be alive in the darkness and heading out to do measurements...
 |
| Etelän revontulia / Longyearbyen by night |
